Kukapa ei olisi kuullut pohdintaa siitä, että yhdistyksessä pyörivät vuodesta toiseen samat naamat, jotka eivät ainakaan nuorene. Mukavaa tietysti, että ihmiset ovat sitoutuneita toimintaan, mutta olisi kiva jos joskus saataisiin uusia jäseniä myös mukaan. Miten nuoria saataisiin houkuteltua yhdistykseen? Toki nuoruuskin on suhteellinen käsite: eräs aktiivimmista yhdistystaisteloista jo eläköitynyt satavuotispäiväänsä lähestyvä herra väitti kaikkien alle 70-vuotiaitten olevan nuoria. Joten puhutaan siis neutraalimmin uusista toimijoista.
Uusissa ihmisissä vain tuppaa olemaan sellainen haastava ominaisuus, että he ihan kirjaimellisesti haastavat vanhat toimintatavat. Oletteko aivan varmoja siitä, että kaipaatte kokouksiin jotakuta, joka ehdottelee asioita, jotka ehkä kuulostavat vierailta ja turhiltakin? Jos haluaa uusi ihmisiä mukaan, täytyy olla valmis siihen, että he tuovat mukanaan muutoksia. Eräitä hyvin muistiin jääneitä onnistumisia oli tutustumisilta, jonka järjestin erään maailmanparannusjärjestön uutena sihteerinä opiskeluaikoinani. Monet olivat varmoja, ettei sinne kuitenkaan tulisi ketään, kun ei ole ennenkään tullut, vaikka ei ole kyllä ennen järjestettykään. Niin vain oli tupa täynnä. Eikä muuten ole ainoa yhdistys, jossa uusien illat ovat hämmästyttävän suosittuja: ihmisiä voi jännittää tulla tilaisuuksiin, jossa he ovat ainoita, jotka eivät tunne muita. Uusien ilta ratkaisee kätevästi tämän ongelman.
Taisin houkutella muita suostumaan tapahtuman järjestämiseen vetoamalla, ettei se maksa juuri mitään. Se olikin hyvä peruste. Jos uusia ideoita voidaan kokeilla vähäisillä riskeillä, miksei niille voisi antaa mahdollisuutta?
Eivät uudet ideat suinkaan aina ole menestys, eivät omanikaan. Suuria menetyksiä niiden kokeilemisesta ei ole kuitenkaan tullut. Aina niistä on jotain opittu, ainakin tekemään seuraavalla kerralla paremmin, mitä se sitten milloinkin on tarkoittanut.
Uusia jäseniä siis saa mukaan toimintaan kuuntelemalla heidän ideoitaan, arvostamalla tuoreita aloitteita ja antamalla heille aidon mahdollisuuden vaikuttaa. Tuoreet aloitteet eivät välttämättä ole sellaisia mitä haluaisi: ehkä haaveena oli mukavia oppipoikia- ja tyttöjä, jotka laittaisivat somen kuntoon miettimättä sen kummemmin sitä, mistä siellä oikein viestitään. Mutta hallitukseen tulikin valittua nuorisolaisia, jotka perkaavat talousarviota haukan katseella ehdottaen kilpailutusta tähän asti hyvin toimineelle sopimukselle, jonka mukaan yhdistyksen tapahtumien päivittäminen nettisivuille Penan nettiosaajaveljenpojan tekemänä maksaa 4000 euroa vuodessa. Lisäksi ne haluavat uusien jäsenten illan, sähköisen arkiston ja toimitiloihin sukupuolineutraalin vessan.
Jos nuori (esim. alle 70-vuotias) ihminen on liittynyt piirakkaperinneyhdistyksen jäseneksi, häntä todennäköisesti kiinnostavat piirakat ja hän saattaa jo olla niiden suhteen todellinen asiantuntija. On hienoa, jos hän tekee rönttösistä (kainuulainen perinneleivonnainen, suosittelen!) inspiraationsa ammentavan, välittömästi viraaliksi ampaisevan TikTok-tanssin, mutta on myös mahdollista että häntä kiinnostaakin vaikkapa arkistonhoito. Jos näin on, toivotaan että hän pääsee toteuttamaan itseään ja olemaan yhdistykselle hyödyksi.
Sukupolvien sota ei kuitenkaan ole mitenkään vääjäämätöntä sen enempää kuin eri sukupuolten, eri etnisyyksien edustajien tai vaikkapa pääkaupunkilaisten ja muun maan asukkaiden väliset taistot. Kuuntelemalla, kysymällä ja kärsivällisyydellä pääsee pitkälle. Yleensä mitä monimuotoisemmin yhdistyksen hallitus ja muu aktiiviporukka edustaa sen kohderyhmää, sitä paremmin se toimii. Toisin sanoen vanhoja konkareita tarvitaan siinä missä uusia innokkaita aktiivejakin.
Ehkäpä viestintäuudistuksia ajavia nuorisolaisia voisi kuunnella ja miettiä, voisiko yhdistyksen rahoja käyttää tehokkaammin. Ja ehkä uudet jäsenet voisivat ymmärtää, että kaikki toimivat omista lähtökohdistaan: Penan veljenpoika oli aikanaan helpoin ja tehokkain vaihtoehto hoitaa asia, jota kukaan muu ei osannut tehdä. Tähän ratkaisuun on tukeuduttu, kunnes löytyy ihmisiä, joilla on osaamista järjestää asia paremmin. Nyt niin on tapahtunut, ja yhdessä voidaan miettiä, miten asiat saataisiin hoidettua mahdollisimman hyvin. Yhteistyö voi olla hedelmällisempää, kun olettaa toisesta lähtökohtaisesti hyvää.
Olen aiemmin kirjoittanut postauksen nimeltä Uuden jäsenen vastaanottaminen. Ehkäpä sieltä löytyy vinkkejä siihen, miten saada uudet tekijät tuntemaan itsensä tervetulleiksi?
